Monday 13 October 2014

Huvivero 1946–1947


Markku Aulanko on kynä savuten pistänyt ylös mm. impressaari Tom Hertellin muisteluja värikkään uransa varrelta. Tässä yksi monista:

Tom Hertell kiersi Suomea ryhmänsä kanssa. Ryhmään kuuluivat vakiovetonauloina tanssijatar Leena Rintala, tanssiakrobaatti Keijo Invenius, akrobaatit 3 Powers, steppitaituri Edy Hyyppä  ja hanuristina ahvenanmaalainen Boman. Taiteilijaryhmällä ei ollut autoa, vaan he kulkivat junalla. Talvi oli kylmä. Siihen aikaan oli taiteilijoiden tehtävänä sytyttää tuli esiintymispaikkojen kaminoihin. Kaminat olivat suuria jättimäisiä rautakaminoita, jotka savuttivat runsaasti.

Suomessa oli siihen aikaan huvivero, joka oli 40–50 %. Veroliput piti ostaa postista etukäteen. Nimismies määräsi veron suuruuden. Oli siis oltava rahaa ennen kuin ensimmäistäkään lippua oli myyty. Jos ohjelmassa oli jotain ihmistä kehittävää kulttuuria, niin verosta oli mahdollisuus saada alennusta. Tomi kumppaneineen päätti rukata iltamaesitystä kulttuurin suuntaan. Ohjelman alkuun sijoitettiin esitelmä, jonka piti Tom. Ohjelman loppuun lisättiin sambakoulu. Suomalaiset eivät siihen aikaan juuri matkustaneet ulkomaille, joten sambassa oli tuulahdus etelästä. Tämä lienee ollut Leena Rintalan heiniä.

Viinijärvellä Pohjois-Karjalassa esiintyjäryhmä oli tarpomassa lumessa kohti esiintymispaikkaa, kun kohdalle pysähtyi reki. Siellä istui susiturkissa suuriviiksinen mies. Mies kysyi "oletteko työ niitä komeljanttareita, jotka ovat tulossa tänne esiintymään". Tomi vastasi myöntävästi. "Minä olen tämän paikan vallesmanni ja olen saanut huvilupa-anomuksenne postitse. Voitte lunastaa luvan ennen kello 16 minun toimistossani."  "Selvä on, herra nimismies", vastasi Tomi. Reki jatkoi matkaansa, mutta pysähtyi äkkiä uudelleen. Nimismies kääntyi ja sanoi, että ”sen mie vaan sanon, että jos jalka nousee sentinkin lattiasta, niin se on Kapareeta ja silloin saatte maksaa 50 %".

"Meillä oli vain vähän rahaa. Minä kävin lunastamassa luvat ja annoin samalla henkilökohtaisen kutsun nimismiehelle ja hänen rouvalleen", kertoi Tom Hertell. Kulttuuria vai ei kulttuuria? Siinäpä pulma! Tom pyysi nimismiestä myös lähettämään paikalle poliisin, joka voisi myydä lippuja ja sillä tavalla pitää kassaa.

"Homma meni hyvin. Sijoitin nimismiehen ja hänen jättikokoisen vaimonsa etupenkkiin. Molemmat näyttivät happamilta joten olin epävarma siitä miten veron kanssa käy. Sambakoulu alkoi ja pyysin nimismiestä mukaan riviin ja asetin tämän vastapäätä hyvämuotoista kauppa-apulaista. Nimismies tanssi, hiki valui, mies viihtyi hyvin tanssiparinsa kanssa. Esityksen jälkeen hän tuli taakseni ja sanoi, että ”Kyllä tämä on puhrasta tairetta, ei huviveroa”. Nimismiehen vaimo istui sambakoulun ajan nurkassa ja tuijotti pahaenteisesti tanssivaa miestään. Oletettavasti tämä sai moitteita kotona, mutta se päivä oli pelastettu."

Esityspaikat olivat siihen aikaan nuorisoseurantaloja tai työväentaloja. Kun Markku kertoi tätä tarinaa työkaverille syyskuussa 2012 Helsingin Rautatieaseman kahvilassa, niin viereisestä pöydästä nousi nelikymppinen kaveri joka pyysi anteeksi sitä, että oli kuunellut mielenkiintoisen tarinan. Hän sattui olemaan kotoisin Viinijärveltä ja halusi vain kertoa, että siellä sen paikan nimi on VALISTUSTALO.

Muuten – huvivero poistui 1981. Tuo 10 % huviverolipun kuva on niiltä viimeisiltä vuosilta.

.

No comments: