Friday, 28 February 2014

Servais Le Roy


Tässä postikortissa esiintyy Servais Le Roy (1875–1953), Belgiassa syntynyt taikuri, joka oli  loistava esiintyjä, monien mielestä nero. Kortti on tehty julisteesta Solmu Mäkelän kokoelmista. Le Roy keksi kuuluisia illuusioita, mm. Asrah,  Modern Cabinet, Palanquin ja Costume Trunk.  Hän esiintyi  vaimonsa Talman kanssa (syntyjään Mary Ford). Talma oli erikoistunut kolikon silmänkääntötemppuihin. Heidän kanssaan esiintyi myös akrobaatti Leon Bosco. Heitä kutsuttiin nimellä LeRoy, Talma & Bosco. He kiersivät yhdessa Pohjois- ja Etelä-Amerikassa, Australiassa, Euroopassa ja Etelä-Amerikassa. LeRoy jatkoi  uransaan  vuoteen 1930 asti, jolloin hän kärsi vakavia vammoja auto-onnettomuudessa. Tämä suuren  taikurin ura  päättyi vuonna 1940 jäähyväisnäytäntöön  New Yorkissa Hecksher-teatterissa.

Thursday, 27 February 2014

Circus Ray Miller


Keväällä 1971 Carl-Gustaf Jernström, Thord Junge ja Björn Gammals löysivät itsensä upouudesta ruotsalaissirkuksessa Circus Ray Miller. Eipä herrat arvanneet, että kohtalo heitää heidät yhteen vielä monta kertaa seuraavina vuosikymmeninä. Jernström perusti viisi vuotta myöhemmin Sirkus Finlandian, Junge eli Mr Charimann taikoi itsensä milloin mihinkin sirkukseen ja kaikkiin mahdollisiin tehtäviin ja Gammals eli Henrico oli jongleerannut jo 20 vuotta ja noussut yhdeksi Euroopan halutuimmista jonglööreistä. Kolmikko oli tavannut ensimmäisen kerran jo kevättalvella Helsingissä, kun sirkusjohtaja Nils "Nisse" Palmin kanssa neuvoteltiin. Sovittiin, että Gammals olisi vara-telttamestari, koska Junge tiesi, että hän oli ollut edelliskesänä kahden numeron lisäksi telttamestarina Norjan Cirkus Löwessä. Lisäksi Einlass oli Gammalsin hoidossa. Jungen tehtävinä oli kiertueen suunnittelu, mainonta, lehdistön hoito ja kontaktit viranomaisiin.


Upouuden sirkuksen kalusto oli kehnoa, mutta ohjelma oli hyvä. Gammalsilla oli kaksi numeroa. Nimellä Henrico hän oli tempojonglööri ja nimellä Mr Rhico hän esitti lautasnumeronsa. Ohjelmanumeroita oli pitkälle toistakymmentä. Ohjaajaksi merkittiin 24-vuotias Mats Malm. Matsilla oli kohtalaisen hyvä cowboy-numero ja hän käytti taiteilijanimeä Ray Miller. Isäukko oli nyt rakentamassa pojalleen näyttävää areenaa.

Teltta oli vanha tanskalaisen Cirkus Vivin kuusimastoinen teltta, joka veti yli tuhat henkeä. Toisen lähteen mukaan se olisi ollut Cirkus Schmidtin lähes laho kangasteltta. Kuinka vaan, samaan sukuun kuuluivat molemmat sirkukset. Jokainen masto painoi 800 kiloa ja nostureita ei ollut.

Carl-Gustaf Jernström ja yksi kuudesta mastosta.

Jernströmin ihastus Leena Jurvakainen tuli myös töihin Ray Milleriin. Hän ryhtyi sirkuksen kokiksi ja hoiti valonheittimiä siinä ohessa. Ja auttoi tietysti purkamisessa ja pystytyksessä. 1972 Ray Miller ei lähtenyt liikkeelle. Calle ja Leena lähtivät kiertämään Eurooppaa jättivalas Jonahin kanssa. Ja taas mukana oli Junge etumiehenä.  Vuonna 1974 Callen mukaan liityi Jan "Texas" Eklund vaimonsa Terhin kanssa. Vuonna 1975 Nisse Palm sai tarpeekseen sirkuksen pyörittämisestä. Vuonna 1976 aloitti Sirkus Finlandia Ray Millerin vanhalla kalustolla. Teltta oli uudehko muoviteltta, mutta muuten kalusto oli jo loppuun käytettyä.



Tuesday, 25 February 2014

Pari sirkusleffaa 1961


Molemmat näistä elokuvailmoituksista on julkaistu tamperelaisessa Kansan Lehdessä kesällä 1961. Oikeampaa olisi siis puhua elluista eikä leffoista.

Sirkuksen huimapäät oli sallittu yli 8-vuotiaille. Elokuvan päätähtinä olivat sen ajan suurimmat hauskuttajat Jerry Lewis ja Dean Martin. Yksi suurista tähdistä oli myös Zsa Zsa Gabor. Alkuperäiseltä nimeltään filmi oli Three Ring Circus ja se oli valmistunut 1954. Paramount lanseerasi filmin ulos uudestaan 1978 nimellä Jerrico The Wonder Clown kaikkien lasten iloksi.

Vakavampaa kerrottavaa oli Irwin Allenin elokuvassa Paholaisen sirkus. Tämän filmin alkuperäinen nimi oli The Big Circus. Päätähtinä olivat Victor Mature, Red Buttons ja Rhonda Fleming. Filmi valmistui kesällä 1959. Lehti-ilmoituksessa mainostetaan mm. sensaatiomaisia trapetsinumeroita ja Niagaran ylitystä köyden varassa.


Monday, 24 February 2014

Sirkusteltan purkamisen ME


YLE TV2 näytti eilen kuinka Sotshin talviolympialaisten päätösjuhlassa tehtiin varmasti uusi maailmaennätys sirkusteltan purkamisessa. Siinä ei mennyt kuin 20 sekuntia. Sirkus Finlandialta kuluu telttansa purkamiseen nopeimmillaan noin tunti ja vartti. Aika huima ero. Pitäisikö Finlandiankin miettiä tuota maan-alle-vetämis-temppua? No – onhan Finlandian teltta vähän isompi. Tämä Sotshin teltta oli vain 20 x 30 metriä.

Leikki leikkinä, mutta oli mukavaa nähdä kuinka korkealle Venäjällä arvostetaan perinteinen sirkustaide. Se on tasaveroinen muiden klassisten taiteiden rinnalla; tanssin, musiikin, kirjallisuuden, maalaustaiteen…


Sunday, 23 February 2014

Esitelmä sirkushistoriasta


Heikki Nevala on tutkinut suomalaista sirkushistoriaa vuosilta 1900–1939 ja valmistelee aiheesta kirjaa. Sirkustaiteilijat äänessä -sarjassa Heikki esittelee viime vuosisadan alun suomalaista sirkushistoriaa Sirkuksen tiedotuskeskuksen kirjastossa (Cirko 4. krs) tiistaina 15.4.2014 klo 17–18.30. Tilaisuuteen on vapaa pääsy.
Lähde: Sirkusinfo 

Kuva ylhäällä on artikkelista "Maailman vahvimmat naiset" Tosikertomuksia-lehden nr 14 vuodelta 1932. Alhaalla Kansan Lehdessä 15.9.1936 ollut juttu. Oma historiansa on tälläkin 23-vuotiaalla artistilla. Näitä pieniä tarinoita on sirkushistoria tulvillaan.


Saturday, 22 February 2014

Maailmanennätys surmanajopallossa


Nuorallakävelijä Freddy Nock teki eilen Swiss-Moto -näyttelyssä Sveitsissä kuuden muun moottoripyöräilijän kanssa maailmanennätyksen. Seitsemän miestä ajoi samanaikaisesti surmanajopallossa, jonka halkaisija oli 490 cm. Aika hurja saavutus. Minua hirvitti jo neljä miestä, jotka pari vuotta sitten huristelivat Sirkus Finlandiassa. 50-vuotias Freddy Nock on kuuluisa korkean vaijerin tempauksistaan ja stunt-tempuistaan. Sirkusverta virtaa suonissa runsaasti. Hän edustaa seitsemättä sukupolvea Nock-dynastiaa, jonka tuntee lähes kaikki sirkuslaiset.


Friday, 21 February 2014

Cirkus Scala 1971


Vuonna 1970 Cirkus Scala ei kiertänyt, mutta 1971 se poikkesi jälleen Suomessakin. Henkilökunta lueteltiin ohjelmalehdessä näin:
Johto Harry Johansson
Henkilöpäällikkö Helene Johansson
Kuuluttaja Ingela Kobel
Telttamestari Hans Conradsen
Kassa Margareta Berglund
Kuljetuspäällikkö Leif Ekström
Mainospäällikkö Allan Ahonen
Tallimestari Gabriel Murphy
Valaistus J. Gustavsson

Huomioni kiintyi neljään nimeen:
• Ingela Kobel oli merkitty kuuluttajaksi myös Suomen ohjelmassa. Osasiko suomea?
• Toivottavasti tuolle tallimestari Murphylle ei sattunut kovin pahoja mokia.
• Kuka oli mainosmies Allan Ahonen?
• Ja telttamestarina ei ollut enää Carl-Gustaf Jernström vaan Hans Conradsen. Calle lähti Scalasta omille teilleen ja paikan peri Conradsen, joka tuli Scalaan Tanskasta telttapojaksi 1960-luvun lopuilla.

Kiertueen Suomessa järjesti Janne Hakulinen eli Ohjelma-Apu Oy. Bruno Nurmea ei enää mainittu missään. Parilla aikaisemmalla kiertueella hän oli vielä mukana.



Kommentit:

Muistaakseni Bruno Nurmi oli mukana myös vuoden 1971 kiertueella vaikkei häntä jostain syystä ohjelmassa mainitakaan. Elokuun alussa 1971 sirkus oli Porvoossa. Tuolloin Bruno Nurmi toimi kuuluttajana . PL 


Thursday, 20 February 2014

Sirkus Finlandia heräilee


Sirkus Finlandia heräsi talviuniltaan. Sen nettisivuilla on jo havaittavissa pientä liikehdintää. Mitä uutta? Sivut ovat vielä kesken, mutta pari uutuutta on jo näkyvillä – kiertueaikataulu ja wallpapers.

Monista vuosista poiketen Sirkus Finlandia aloittaa kiertueensa normaalia myöhemmin ja ensi-ilta pidetään Tammisaaressa. Aiempina vuosina kiertue on aloitettu usein Karjaalta. Aikataulussa näkyy vasta muutama kiertueen alkupäivä.

Toinen uutuus löytyy Fanit-sivulta. Siellä on mm. imuroitavissa makeat taustakuvat omaan puhelimeen tai tietokoneeseen. Tällä hetkellä niitä on pari erilaista (oheiset kuvat), mutta lisää on kuulemma tulossa lähempänä kesää. Ylhäällä Jukka Nuutisen kuvassa klovni Totti Alexis koheltaa katsomon puolella. Kari Niemisen alakuvassa Frosty ja Saphir kirmaavat nurmella.

Nyt vain jäädään jännityksellä odottamaan, milloin ensi kesän ohjelma julkistetaan.


Wednesday, 19 February 2014

Kettusen kupletit



Tämä nyt ei ole mikään sirkusjuttu, mutta aika lähellä. Pikemminkin tämä menee varieteen puolelle. Tässä pari tivoli-ilmoitusta, Tivoli Pohjola vuodelta 1934 ja Tivoli Imatra 1940. Oikeastaan melko mitäänsanomattomat mainokset, mutta yksi yhteinen piirre niissä on. Molemmissa mainitaan Herra Kettusen laulut. Se riitti siihen aikaan. Kansa tuli joukoittain kuuntelemaan mitä Kettunen oli nyt keksinyt. Kuka oli tämä Kettunen?

Eino Kettunen (s. 13.5.1894–15.8.1964) oli kuplettilaulaja, kansanhumoristi ja rahvaan elämän kuvaaja. Kupletit ottivat kantaa yhteiskunnallisiin asioihin ja niitä voidaan pitää aikansa uutisina. Eino teki lauluja ja kierteli esittämässä niitä ympäri Suomea. Jokaiselle esiintymispaikkakunnalle valmistui uusia lauluja, useimmiten vanhoihin sävelmiin. Yleensä hän käytti säveltämiseen kanteletta. Muita hänen soittimiaan olivat hanuri, fleksatoni ja huuliharppu.

Kettunen haki lehti-ilmoituksella säestäjää itselleen 1920-luvun alussa ja tapasi kitaraa soittavan 17-vuotiaan Kerttu Vänttisen. Naimisiin he menivät vasta 1929. Tämä oli Einon toinen avioliitto. 1930-luvulla Kettunen työskenteli Suomen Tivolissa. Esiintyjinä olivat myös Rafu Ramstedt, Veikko Sato ja Kusti Kupila. Kaikilla heillä oli oma kuplettitelttansa. Kettunen oli nimennyt oman telttansa Laulunäyttämöksi. Juuka-seuralta löytyy kuvakin tästä teltasta. Talvisin Kettunen esiintyi ravintoloissa, iltamissa ja radiossa. Jatkosodan aikana Kettunen viihdytti sotilaita Karhumäen Tivolissa. Tivolin toiminta alkoi kevättalvella 1942. Sotien jälkeen Kettuset muuttivat Helsinkiin. Erilaiset sairaudet ja lopulta Parkinsonin tauti lopettivat Einon kiertue-elämän.

Lähde: Jaakko Kotimäki, "Terve Huttunen, tääl' on Kettunen", Pro gradu -tutkielma, 2008 Joensuu

Kommentit:

Eino Kettusen kuplettiteltasta löytyy kuva täältä:
http://tinyurl.com/q86tel4


Monday, 17 February 2014

Cirkus Scala 1969


Jälleen vuonna 1969 ruotsalaisen Cirkus Scalan kiertue ulottui Suomeen asti.  Telttamestarina oli Carl-Gustaf Jernström, kiertueenjohtajana toimi Bruno Nurmi ja jokapaikanhöylänä Thord Junge. Tällä kertaa Scala kävi myös Oulussa ja sillä reissulla Calle tutustui Leena Jurvakaiseen, tulevaan elämänkumppaniinsa. Seitsemän vuotta myöhemmin he perustivat Sirkus Finlandian.

Talvella 69–70 Scala lähti kiertueelle Romaniaan ja Bulgariaan. Calle lähti mukaan. Turnee oli Jungen junailema. Keväällä 1970 ei Scala lähtenyt kiertueelle. Sen sijaan lähdettiin kiertämään Ruotsia kameli- ja poniratsastuksella. Etumiehenä toimi Calle. Loppukesällä Calle pestautui maneesimieheksi Moskovan Suuren Sirkuksen Skandinavian kiertueelle.



Kommentit:

••••••••••••••••••••••••••••••
Mitä haluat tietää Allan Ahosesta?
arto ahonen
••••••••••••••••••••••••••••••
Hei,
Allan Ahonen oli merkitty mainospäälliköksi ruotsalaisen Cirkus Scalan ohjelmalehdessä 1971. Olisi mukavaa tietää hänen muusta toiminnastaan sirkus- tai tivolialalla. Oletan ettei tämä mainospäällikön pesti ollut vain yhden vuoden keikka sirkusalalle. Valokuvakin olisi tarpeen. Siitä hänet saattaisi tuntea vanhat kaverit, joilta nimet ovat jo unohtuneet. Kerro jotain hänestä. Tietoja voit lähettää myös sähköpostilla info@reklaamikari.fi tai tavallisella postilla PL 454, 33101 Tampere.
Kari Nieminen
••••••••••••••••••••••••••••••
Cirkus Scalan 1971 mainospäällikkö Allan Ahonen oli isäni. Hän oli pitkän linjan mainosmies. Pyöritti omaa firmaa joskus 50-60 luvulla. Nimi taisi olla Mainos ja painatus A.H Ahonen.  Hän oli Suomen Tupakan mainospäällikkö jossain vaiheessa ym.ym. Muistan tämän sirkus jutun. Se oli hyvin lyhyt juttu, eikä hänellä kai muita sirkuksiin liittyviä touhuja ollut. Siinä se, mitä mulla asiasta mieleen tuli.
Arto Ahonen
••••••••••••••••••••••••••••••
.

Sunday, 16 February 2014

Alexander Casso


Alexander Casso eli Johannes Hyvärinen (1933–1976) aloitti taikurinuransa 17-vuotiaana nimellä Carambo (tai fakiiri Caramba) ja esiintyi myös miekannielijänä. Casson sorminäppäryys oli maailmanluokkaa. Hän esiintyi Linnamäellä vuonna 1966. Aleksander Casso kuoli liian nuorena ja Suomi menetti taitavan taikurin. Kuten muutkin taikurit siihen aikaan, Casso myi esiintymistensä yhteydessä mm. valokuvan mukaista vihkosta. Eepoksessa oli 12 konekirjoitettua sivua.

Kommentit:


••••••••••••••••••••••••••

Paljon olen kuullut juttuja Alexander Cassosta, oliko joku kirjoittamassa hänestä kirjaa, tai onko jo kirjoitettu? Meilläkin oli Pekan kanssa kaitafimi Cassosta, on varmaan vieläkin Pekalla.
Monica Tuutti 
•••••••••••••••••••••••••
Olisko mahdollista saada nähdä sitä kaitafilmiä??? 
Kiinnostus olis kova :) 
•••••••••••••••••••••••••
Monica Tuutti
A Casso l. Johannes. Oli sukulainen

040-7300724 Timo hirvonen
•••••••••••••••••••••••••
Luin mielenkiinnolla tämän jutun, Johannes (Hannes) Hyvärinen, kävi joensuun mutalassa yläkerrassamme asuvan sisarensa luona, oli jo alkoholisoitunut mutta herrasmies muistan, liikkui valkoisen muovikassin kanssa jossa oli kortit ja muutama temppuihin tarvittava juttu, en muista hänestä juurikaan muuta, käsittääkseni ajat muuttuivat taikurit jäivät television varjoon. 
•••••••••••••••••••••••••

Saturday, 15 February 2014

Kreutzberg


Virolainen taikuri J. Kreutzberg, muistopostikortti. Tunteeko joku?

Kommentit:


J. Kreutzberg (J.K. Mandrake) was probably the only Estonian who graduated from the School of American Magicians and became a member of the Society of American Magicians in 1930's. His teacher was Harlan E. Tarbell himself. After that he moved to Tallinn, performed and published a book of tricks. Below is the source, an extract from an old newspaper (in Estonian): http://dea.digar.ee/cgi-bin/dea?a=d&d=esmaspaev19390610.2.42&srpos=3&e=01-01-1900-01-01-1940--et-25--1--txt-txIN%7ctxTI%7ctxAU%7ctxTA-maagia+kreutzberg-------et--


Meelis Kubo

Friday, 14 February 2014

Bohnstedtit Suomessa


Nimi Bohnstedt mainitaan Sariolan palkkalistoilla jo 1952. Tivoli Matti Sariolalla oli 1959 ajolaitteiden keskellä pieni sirkusteltta nimeltään Americano. Yksi ohjelman vetonauloista oli 3 Iharos, taiturit pallojen päällä. Kyseessä oli sisarukset Bohnstedt (yläkuvassa) eli Arthur, Alfons ja Astrid.

Vuonna 1960 Americanon ohjelmaan kuuluivat mm. suomalainen jonglööri Henrico, italialainen taikuripari Wilman & Wally, Pustzay und co Itävallasta tai Unkarista ja 7 Broadnes Indian Show. Lisäksi löytyy monta mainintaa nimellä Bohnstedt. Heidän kolmen hengen ryhmänsä esiintyy isojen pallojen päällä nimellä Kugelnummer, klovnin nimi on Alfons Bohnstedt ja ohjelman on ohjannut A. Bohnstedt.

Seuraavana vuonna eli 1961 Bohnstedtin lasten Kugelnummer oli edelleen mukana Americanossa, samoin intiaanishow, jonka esittäjiksi mainitaan 7-henkinen saksalaisryhmä.

Edith Kleinbarth mainitsee kirjassaan Balleriina hevosen selässä pariskunnan Risto ja Astrid, joilla oli karuselleja ja ajolaitteita. Edith kertoo heidän esiintyneen Americano-teltassa akrobaattinumerollaan. He ovat Risto Asplund ja hänen saksalaissyntyinen vaimonsa Astrid os. Bohnstedt. Astridin sukujuuret ulottuvat syvälle saksalaiseen sirkushistoriaan.

Vuosina 2004–2007 Astrid ja Risto kiersivät Suomea Al Bondos -nimisellä sirkuksella. Pitkään ihmettelin heidän mainonnassaan käyttämiä intiaanihahmoja, joita ei näkynyt kuitenkaan ohjelmassa. Olisiko niin, että tuo 7 Broadnes Indian Show esitys vuosikymmeniä sitten olikin Bohnstedtin perheen esittämä numero? Ja siitäkö johtui kiintymys intiaaneihin? Vai miksi intiaanit?

Kommentit:

Olimme Briitta ja minä mukana kiertueella vuodet 1959 ja 1960 Sirkus Americanossa. Tämä Indian Show 7 BROADNES piti näytöksiä omassa Side-Show teltassaan. Eivät siis olleet Americon ohjelmassa. Syntyjään he olivat saksalaisia. Jos oikein muistan, niin heidän oikea nimensä oli BOSSLE. Liitteenä postikortti. Kuvasta puuttu  lasten isoäiti, joka oli myös mukana show:ssa.
Björn Gammals


Thursday, 13 February 2014

Philippe De Bischop


Postikortti Solmu Mäkelän julistekokoelmasta. Philippe De Bischop (1880–1961) oikealta nimeltään Philippe de Nora oli belgialainen. Hänen uransa alkoi 1905 taika-musiikki esityksillä Belgiassa. Tämä juliste on vuodelta 1925. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen hän esiintyi Euroopassa ja Afrikassa vaimonsa Elianen kanssa. Vuoden 1950 jälkeen omistautui belgialaisten taikurien opettamiseen.

Wednesday, 12 February 2014

Sirkushaitaristi


Vanhoja sirkusohjelmia tutkiessa törmää usein haitaristiin. Oikeampi termi taitaa olla hanuristi. Itse soittopeli taitaa olla harmonikka. Se tunnetaan myös monilla lempinimillä, kuten haitari, hanuri, sirmakka, taljankka, kurttu, köyhän urut, ryppy, pussipeli, vetopeli ja pirunkeuhko. Harmonikka kehittyi yksinkertaisesta ”rahvaan” soittimesta ensin monimuotoiseksi populaarimusiikin instrumentiksi ja lopulta vakavamman taidemusiikinkin parissa hyväksytyksi soittimeksi. Erityisesti Venäjän armeijan sotilaat ja laukkukauppiaat levittivät soitinta eri puolille maata 1840-luvulla. Harmonikan ”kulta-aikaa” oli 1930–1950-luku.

Yksi nykyajan loistavimmista sirkushaitaristeista on Anne-Mari Kanniainen. Hän on Sibelius-Akatemian kasvatteja ja  Kultaisen Harmonikan voittaja sekä Suomen Mestari viihdeharmonikan soitossa. Vuonna 2009 hän säesti tulijonglööri Antti Sunialan esitystä Sirkus Finlandiassa. Pari vuotta myöhemmin hän säesti samalla areenalla amerikkalaisviheltäjä Sean Lomaxia (yläkuva).

Leipänsä sirkuksesta ovat hankkineet monet tunnetut suomalaiset muusikot. Vili Vesterinen oli 20-luvulla yksi. Toinen on Veikko Ahvenainen, joka kertoo nukkuneensa yöt leijonahäkin katolla. Muutama vuosi sitten Ahvenainen sävelsi Sirkus Finlandialle oman marssin. Tuossa alhaalla pari kuvaa haitaristeista, jotka osasivat muutakin kuin soittaa. Toinen on tunnettu akrobaatti Esa Karttunen. Toinen on samat lajit hallitseva Wäinö Bergström.



Pistän tähän alas vielä pari kuvaa sirkushaitaristeista. Mahtaako joku tuntea heitä? Tikapuita alas harppova on ilmeisesti etunimeltään Kauko. Hän oli juuri paraatissa Suomen Tivolin auton katolla Vuolijoen Maatalousnäyttelyssa 60-luvulla. Toiseen kuvaan ei ole mitään vinkkiä annettavissa.



Tuesday, 11 February 2014

Kirahvi


Tämä kuva on kymmenen vuoden takaa eikä sillä ole muuta yhteyttä tähän juttuun, kuin se että siinä on kirahvi. Kirahveja näkee melko harvoin sirkuksissa. Onkohan Suomessa koskaan ollut sirkus-kirahvia? En ole koskaan tutustunut tarkemmin kirahveihin. Sirkuksissa olen pari kertaa nähnyt. Ilmeisen hankalia kuljettaa paikasta toiseen. Tosin onhan ne levätessään paljon matalampia. Nyt on kirahvi noussut julkisuuden valokeilaan, mutta aivan toisissa ympyröissä.

Kööpenhaminan Eläintarha ajautui pari päivää sitten melkoisen ryöpytyksen kohteeksi, kun se tappoi yhden kirahveistaan. Marius-kirahvi oli hiukan epässosiaalinen ja kaiken lisäksi liian läheistä sukua lauman naareille. Pelkkä kastraatio ei olisi kuulemma riittänyt. Maailmalta tuli useita ostotarjouksia Mariuksen pelastamiseksi, mutta niihin ei suostuttu. Vetoomuslistoille kerättiin tuhansien ihmisten nimiä.

Marius tapettiin pulttipistoolilla ja lihat paloiteltiin leijonille. No - tässähän olikin sitten soppa valmis. Toimittajat käyvät haukan lailla kimppuun, sosiaalinen media kiehuu. Erään eläintarhan johtajan henkeä on uhattu. Netissä pyörii video Mariuksen ruumiinavauksesta ja paloittelusta. Ihmettelen vaan miksi tämä teatteri näytettiin ihmisille, joita oli pilvin pimein ympärillä viiden metrin säteellä. Ihmettelen myös aikuisia, jotka olivat siinä joukossa alakouluikäisten lastensa kanssa. Ei siitä mukavia muistoja jää.

Kommentit:

•••••••••••••••••••••
Kirahveja ei kyllä paljoa sirkuksissa näy. Syynä lienee mm. kuljetukseen hankala koko. Tarina kertoo, että yhdellä saksalaisella perhesirkuksella oli kerran kirahvi. Kuljetusvaunun katosta oli osa poistettu, jotta kirahvi sai kaulansa suoraksi. Tarina päättyi, kun kuljettaja ajoi kuljetuksella vähän matalamman sillan alta...
Timo Kanerva
•••••••••••••••••••••
Gary Brophy Circus Sunrise hope it stays safe in the circus, don't ever let it go to a Danish zoo. It would just end up as meat for the lions.
•••••••••••••••••••••
Kirahveja on ollut ainakin Saksassa ja Sveitsissä useammallakin sirkuksella mm Krone, Barum ja Knie ainakin 1980–2000 asti. Aiemmin 1930-luvulla Kronella, Sarrasanilla, Kludskyllä ja Gleicilla oli kirahveja. 
Kari Siiki 
•••••••••••••••••••••

Monday, 10 February 2014

Cirkus Scala 1968


– Suomessa vierailee ensimmäistä kertaa Ruotsin vanhin ja kuuluisin sirkusyhtiö Cirkus Scala, joka vuosien mittaan on luonut itselleen kuuluisan nimen kansainvälisessä sirkusmaailmassa. 

Näin esittelee Thord Junge Cirkus Scalaa sen ohjelmalehdessä vuonna 1968. Ohjelmalehden kannessa oli tanskalaisen Oskar Knudsenin komeat maalaukset. Sirkuksen tuotti maahan Ohjelma-Apu Oy ja suomalaisena kiertueenjohtajana toimi taikuri Mr Bruno eli Bruno Nurmi.

Vuonna 1945 Malte Johansson perusti yhdessä kolmen veljensä kanssa Cirkus Rolandon Ruotsissa. Heillä oli jo aikaisempaa sirkuskokemusta akrobaattiryhmänä  5 Rafnistas. Vuonna 1959 kaksi nuorinta veljestä, Harry ja Malte, perustivat Cirkus Scalan. Gösta ja Roland jatkoivat Cirkus Rolandolla. Vuodesta 1967 lähtien Harry Johansson johti Cirkus Scalaa vaimonsa Helenin kanssa. Vuoden 1968 ohjelmalehdessä hänen nimensä on kirjoitettu muotoon Helene ja titteliksi henkilöstöpäällikkö.

Jungen lisäksi henkilökunnasta löytyy muitakin tuttuja. Telttamestariksi on merkitty C.G. Järnström. Sama herra, joka kahdeksan vuotta myöhemmin perusti Sirkus Finlandian. Calle itse käyttää ä-kirjaimen sijasta e-kirjainta. Jo vuonna 1967 Calle lähti telttamieheksi Cirkus Scalaan Ruotsiin. Telttamestarina oli suomalainen Sulonen. Scalan teltta oli kaksimastoinen, 32-metrinen ja veti yli 1000 katsojaa.



Sunday, 9 February 2014

Kahlekuningas Timo Tuomivaara


Timo Tuomivaara (7.4.1938–3.8.2004) oli Pohjois-Suomen poikia. Kahlekuningas syntyi Posiolla ja kuoli Rovaniemellä. Siinä välillä hän ehti kiertää maailmaa esiintyen aina Japania myöten. Tuomivaara aloitti esiintymisensä jo 6-vuotiaana. Varsinainen aktiiviura taisi osua vuosiin 1955–1980. Pohjolan Houdiniksikin häntä kutsuttiin. Soittipa hän rumpujakin 1960-luvulla Unto Monosen yhtyeessä.

Kahlenumeroiden lisäksi hän esiintyi myös taikurina ja fakiirina. Miekannieleminen kävi Timolta vuosien rutiinilla Bruno E. Sankalan opetusten mukaan. Taikuusopetusta Tuomivaara sai Kemijärvellä pitkään vaikuttaneelta Lapin noidalta Eric Arppelta sekä Mr. Nicest'iltä, Niilo Seppälältä.

Uransa aikana Timo Tuomivaara keräsi itselleen Euroopan suurimman yksityisen kahlekokoelman. Vieläköhän se on kasassa vai onko se jo palasina maailmalla? Tampereen Vakoilumuseossa se oli viimeksi. Vuonna 1980 Tuomivaara keskeytti esiintymiset ja toimi muutaman vuoden evankelistana ja saarnamiehenä. Tuomivaaralle myönnettiin valtion taiteilijaeläke vuonna 1999.

Alakuvassa Timo Tuomivaara & Magic Lady eli Timo vaimonsa Leenan kanssa.


Friday, 7 February 2014

Tutkijavoimat vähenivät


Sven Hirn 1925–2013

Professori, kulttuurihistorioitsija Sven Hirn kuoli 20.11.2013. Hän ehti juuri täyttää 88 vuotta. Leipätyönsä hän teki Helsingin kaupunginkirjastossa toimien sen johtajana vuosia 1963–1987. Sven Hirn oli kummallinen kummallisuuksien tutkija. Häntä kiinnostivat marginaaliryhmät. Hänen pääteoksensa oli Sirkus kiertää Suomea, joka ilmestyi vuonna 1982. Neljä vuotta myöhemmin ilmestyi tivolitoimintaan pureutuva Kaiken Kansan Huvit. Molemmat kustansi Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.  Eläkkeelle päästyään monet vetäytyvät sohvan nurkkaan tai lähtevät maailmalle.

Sven Hirn oli toista maata. Eläkkeelle pääsyn jälkeen hän julkaisi kulttuurihistoriallisen kirjan lähes joka vuosi.  Hän julkaisi kaiken kaikkiaan yli 30 teosta. Sirkuksen ja tivolin lisäksi ne käsittelivät  teatteria, tanssia, operettia, populäärimusiikkia, matkailua, nukketeatteria, valokuvausta, elokuvausta, jne. Vuonna 2000 hän huolestui kun näytti siltä, että kyseisenä vuonna ei tulisi ulos yhtään kirjaa.  Niinpä hän laati bibliografian omasta tuotannostaan.  Se tuli ulos Sven Hirnin 75-vuotispäivänä 18.11.2000. Yleensähän bibliografian  tekee joku ulkopuolinen jälkikäteen.

Sven Hirnin kirjoitushomma ei siihen pysähtynyt. Vuonna 2001 tuli ulos helsinkiläistä Apollo-teatteria esittelevä julkaisu, vuonna 2004 ruotsinkielellä Den Gastronomiska Hästen ja vuonna 2010  Nukketeatterimme varhaisvaiheet.  Sven Hirn hallitsi sujuvasti molemmat kotimaiset kielet. Den Gastronomiska Hästen on mielenkiintoinen kirja.  Se sisältää 100 artistijulistetta taustatietoineen.  Hirn suunnitteli sen julkaisemista suomeksi, jolloin sen nimeksi olisi tullut ”Herkutteleva hevonen”.  Sven Hirn oli tiiviissä yhteistyössä tanskalaisen Anders Enevigin ja ruotsalaisen Per-Arne Wåhlbergin kanssa.  Sven Hirn antoi auliisti tukea nuoremmille kirjoittajille.

Lähde: Markku Aulanko

 Sven Hirnin vieressä selin tekstiilitaiteilija Virpi Kinnunen.

Suurenmoinen sirkus -näyttelyn avajaisissa Teatterimuseolla 12.2.2004 Sven Hirn (vas.) ja Olli Alho.

Thursday, 6 February 2014

Suomalaiset norsut


Ihan vaan rakkaudesta norsuihin, tässä kuvat kolmesta Suomen tunnetuimmasta norsusta. Harmi, että norsuja ei saa näyttää suomalaisessa sirkuksessa vaikka ne ovat kotieläimiä siinä kuin hevosetkin. Turusta länteen  ja etelään niitä näkee sirkuksissa eläintarhojen lisäksi. Ahvenanmaallakin.

Eniten mainetta niittänyt taitaa olla Pepita. Pikkuelefanttina se aloitti uransa Elisabeth Romanoffin ja Lasse Patrikaisen Sirkus Felixissä Kalle Nymanin hoidossa. Vuonna 1968 koti vaihtui Suomen Tivoliin. Pertti Sariola oli ainoa ihminen, jonka se salli hoitajakseen. Yläkuvassa he poseeraavat vuonna 1976.


Joskus 70-luvun lopulla Pepita sai kaverikseen pikkuisen Bimbon. Siitä tuli ehdoton lasten suosikki (yläkuva). Suomessa astui voimaan norsukielto 1986, mutta Pepita-norsu sai poikkeusluvan vuoteen 1990 asti, jolloin se siirtyi eläkkeelle.


Pepita sijoitettiin Liedon Zoolandiaan Sirkus Finlandiasta tulleen Vanni-norsun kaveriksi. Bimbon myöhemmistä vaiheista en tiedä. Vanni tai Vani tai Wani tai Wany ostettiin Sirkus Finlandiaan Saksasta 70-luvun lopulla konkurssiin mennestä sirkuksesta. Sen mukana tuli myös Buli-niminen norsu. Molemmat olivat hyvin huonossa kunnossa. Buli menehtyi melko pian Suomeen tulonsa jälkeen. Wani teki loistavan uran Sirkus Finlandiassa ja tarkoitus oli viettää leppoisia eläkepäiviä Liedeossa (yläkuvassa).

Vuonna 1995 Zoolandia haettiin konkurssiin ja se vaihtoi omistajaa. Joulukuussa 1995 Pepita kuoli liian varhain 48-vuotiaana.  Vanni siirrettiin syksyllä 2005 Ukrainaan EU:n määräykset täyttävään eläintarhaan. Ja kuoli siellä.

Kertokaapa kuka tai ketkä olivat Vannin kouluttajia ja missä he ovat tänään.

Kommentit:

••••••••••••••••••••••
Vanni <3 
Syssis små funderingar
••••••••••••••••••••••
On ollut ilo tutustua Pepitaan. Koiramme Rexi vallan rakasti Pepitan jätöksiä pyöri niissä aina kun silmä vältti. 
Monica Tuutti 
••••••••••••••••••••••
Hatun noston arvoinen kiitos Ole-Martiille Niinalle ja Pepille, jotka opettivat Vanin Sirkus norsuksi
Wille Ahrens 
••••••••••••••••••••••
Pari täsmennystä. Pepita ei ollut koskaan Romanoffin sirkuksessa vaan se ostettiin suoraan Sariolalle. Sen piti tulla Sirkus Sariolaan, mutta kun sirkus lopetti toimintansa, niin Pepita joutui Suomen Tivolin siihen osastoon, jota johti Unto Sariola. Vuosi oli 1953. Pepitan kouluttajat vaihtuivat useampaan kertaan. Lopulta Unto Sariola antoi mahdollisuuden Kalle Nymanille. Kallella oli siihen mennessä kokemusta karhuista ja leijonista. Kalle onnistui kouluttamaan Pepitan. Kalle esiintyi Pepitan kanssa monta vuotta. Vuonna 1967 hoitovastuu siirtyi Pertti Sariolalle.
Bimbo myytiin Skansenin eläintarhaan vuonna 1984. Siellä sen hoitajaksi tuli Dan Koehl ja norsu ristittiin uudelleen Shivaksi. Dan Koehl pitää netissä norsutietokantaa. Shiva pääsi lehtien palstoille kun se nappasi kerran lastenvaunut aidan yli. Skansen lopetti norsujen pidon 1992 ja Bimbo (tai Shiva) myytiin englantilaiseen eläintarhaan. Siellä se eli enää yhdeksän kuukautta.
terv. Markku A 
••••••••••••••••••••••
Tuli seistyä käsillään Vanin selässä v. 1983 sirkus Finlandia kierueella.
Kari Hasanen
••••••••••••••••••••••
Oiskohan ollut talvi -82 tai -83 Nikussa. Pepi ja Niina vei Vania harjoituksiin maneesille, Vani oli kasvanut ja tipahti betonilattian läpi. Onneksi vain muutama 10 senttiä. Vanista oli tullut iso neiti.
Wille Ahrens
••••••••••••••••••••••
Ilmoitus Aamulehdessä 1.5.1969.
••••••••••••••••••••••
Kommenttina yllä olevaan väitteeseen, jonka mukaan on "Harmi, että norsuja ei saa näyttää suomalaisessa sirkuksessa vaikka ne ovat kotieläimiä siinä kuin hevosetkin".
Norsut eivät ole koti- vaan villieläimiä. Niiden käyttö sirkuksissa tai muihin tarkoituksiin edellyttää niiden kaikin puolin julmaa, ruumiillisesti ja henkisesti raakaa koulutusta. Koulutuksen keskeinen tavoite on istuttaa norsuun suunnaton pelko ja näin murtaa sen luonne. Tässä valaistusta asiaan: http://www.peta.org/issues/animals-in-entertainment/bullhooks/
Muiden villieläinten kohdalla toimitaan sirkuksissa tietysti samoin periaattein: kärsimys aiheuttaa pelkoa ja pelko saa aikaan ehdollistunutta, omistajan kannalta toivottua käytöstä. Mistään mukavasta kouluttajan ja sirkuseläimen yhteisestä esiintymistuokiosta ei ole kysymys. Tämän soisi jokaisen ymmärtävän ja tekevän ratkaisunsa sen suhteen, haluaako kannattaa tällaisia epäinhimillisiä ja barbaarisia käytäntöjä, varsinkin, jos väittää olevansa eläinten (tässä tapauksessa norsujen) suuri ystävä.
••••••••••••••••••••••
Olen eri mieltä kanssasi.
Kari Nieminen
••••••••••••••••••••••
Kirjoitan tämän kommentin, koska löysin tämän linkin vielä googlen kautta ja toivon, että joku näkee tämän jos kuvittelee, että on "harmillista ettei norsuja saa käyttää suomalaisessa sirkuksessa". 
Nykyään lähes jokaisella on Netflix. Kannattaa katsoa sieltä ohjelma Tyke Elephant Outlaw. Sen jälkeen et ole enää sitä mieltä, että ompa harmi ettei norsuja enää saa kiduttaa ihmisten viihdyttämiseksi. 
••••••••••••••••••••••
Norsu ei ole kotieläin. Kotieläin on jalostettu kesyksi. Norsua ei ole jalostettu. 
••••••••••••••••••••••
Eläimiä voi kouluttaa monella tavalla. Valitettavasti nämä ns. pehmeät metodit on tulleet voimaan vasta viimeisen muutaman kymmenen vuoden aikana ja esim. 60 ja 70-luvuilla oli voimassa pitkälti vielä tuo väkivaltaisempi metodi, Samoin maissa joissa eläimiä koulutetaan perinteisesti työjuhdiksi (lähinnä Aasia).
Nykyisellään Norsuja on sen verran vähän enää jäljellä, etten haluaisi nähdä ainoatakaan poissa omasta elinympäristöstään, siitäkään huolimatta että ne ovat oikein kesytettyinä osin muihin kotieläimiin verrattavia.
••••••••••••••••••••••
.


Tuesday, 4 February 2014

Onni Suuronen kuollut.


Onni Suuronen kuoli Jyväskylässä 9.1.2014. Hän oli Suomen ehkä tunnetuin surmanajaja. Hän oli syntynyt 1923. Kepeät mullat!

Hän aloitti surmanajajana 1948 ja kerrotaan, että viimeisen ajonsa hän teki 72-vuotiaana, joka lienee maailmanennätys. Vuonna 2004 Kansainvälinen tivoli- ja sirkusalan järjestö palkitsi Onni Suurosen hänen elämäntyöstään Kultaisen Ponin festivaalilla Italian Riminissä.

Myös Onni Suurosen poika Kalevi Suuronen aloitti surmanajon 1971. Usein Onni ajoi moottoripyörää ja Kalevi autoa. Isä ja poika kuitenkin lopettivat surmanajon 1990-luvulla.Ylhäällä Veikko Seppäsen kuva Onni Suurosesta pytyssään Tivoli Toivo Sariolassa Tampereella 30.4.1963. Alhaalla kuva hänen taiteilijakortistaan.

Aluksi Onni Suurosen kaverina ajoi Paltila. Ennen Suurosia tunnettuja suomalaisia surmanajajia olivat mm. sisarukset Otso ja Sylvi Syversen sekä Leo Paularinne. Nykyään aktiivisia surmanajoryhmiä toimii Suomessa ilmeisesti vain yksi. Cageriders on Sasja Laajoen ja Pasi Heikkilän muodostama stunt-ryhmä. Heillä on käytössään surmanajopallo, jonka halkaisija on kuusi metriä. Kaksikko on ajanut vuodesta 2011 lähtien.

Vieläköhän Surmanveljet toimii? Sen kalusto oli aiemmin Hornanveljillä, joka perustettiin joskus 1995. Ja onhan näitä surmanajajia Suomessa muitakin ollut: Mikko Leivo, Jouni Markkula, Eino Pönkänen (lopetti 1954) jne.

Englanniksi surmanajo on Wall of Death tai Motordrome.