Saturday, 31 March 2012

Flamma oli pettymys



Valot sammuivat tunniksi kaikkialla maailmassa ilmaston puolesta tänään klo 20.30. Tampereella Eart Hour -tilaisuutta juhlistettiin yleisötapahtumalla Laikun puistossa. Yksi pääesiintyjistä oli Flamma, joka mainostaa olevansa Suomen suurin tuliryhmä.

Esitys oli kuitenkin pettymys. Yhtään ainuttakaan tulenlieskaa ei nähty. Ei edes kipinöitä. Esiintyjät heiluttivat vain patterilla toimivia valotikkujaan. Tunnelma oli sama kuin pimeässä sirkusteltassa, jossa lapset heiluttelevat valolelujaan eli sirkuloita. Sääli.

Kommentit:

En tiedä miksi Flamma ihmeessä on toteuttanut moisen liekittömän esityksen. Yleensä ollut tosi hienoja tuliesityksiä, kolme kertaa olen nähnyt.

Friday, 30 March 2012

Moskovan Suuri Sirkus 1974



Suomi-Neuvostoliitto-Seura toi jälleen 1974 Moskovan Suuren Sirkuksen Suomeen. Jos kaksi vuotta aiemmin oli ennätysmäärä eläimiä, niin nyt varsinkin villieläimet loistivat poissaolollaan. Mukana oli kuitenkin koiria, kyyhkysiä, merileijonia ja hevosia.

Ohjelmassa oli myös vanhoja tuttuja. Irina Sidorkina esitti merileijonat myös pari vuotta sitten Suomen vierailulla. Averjanovit esittivät 1960 koomillisen taitovoimisteluesityksen Helsingissä ja nyt koomista sulkapalloa. Olisikohan jälkipolvi jo asialla?

Itse ohjelma oli kirjoitettu suomeksi ja ruotsiksi, mutta muuten lehti oli pelkästään suomenkielinen. Olen jo aiemmin purnannut toisistaan poikkeavia juttuja Moskovan sirkuskouluista. Nyt ohjelmalehdessä kerrotaan, että 1927 Moskovaan perustettiin maailman ensimmäinen sirkuskoulu, joka on avoinna jokaiselle, jolla on edellytyksiä sirkusalalle. Opiskelijoita on yli 500 iältään 9–20 -vuotiaita. Koulutus on maksutonta ja kestää 4 vuotta.


Thursday, 29 March 2012

Florentinolla uusi teltta


Sirkus Florentino lähtee ensimmäisenä. Kuudes toimintavuosi alkaa. Ensi-ilta on nyt perjantaina 30.3. Vaasan Kasarmintorin kentällä. Vaasaa kierretään tiistaihin asti ja sitten jätetään kotikaupunki taakse. Uusi ohjelma kestää melkein kaksi tuntia. Lippujen hinnat ovat tällä hetkellä 15–20 euroa. Smartumin kulttuuriseteleilläkin voi maksaa.

Ja mikä hienointa – kuten kuvasta näette: uusi isompi teltta! Oleg Glavadsky treenaa nuoralla ja hänen poikansa Orest harjoittelee jongleerausta aurauskepillä. Alakuvassa Stanimir Yordanov liimaa tarroja uusiin pylväsmainoksiin.

Varsinkin vanhempien sirkuslaisten keskuudessa elää vahvasti monia uskomuksia, jotka täytyy muistaa uutta kiertuetta aloitettaessa. Tässä muutamia niistä:
- Kiertue ei saa alkaa kuukauden 13. päivä. Silloin epäonni voi vaivata koko sesonkia.
- Ennen ensi-iltaa saatetaan heittää telttaan kolikoita. Sen toivotaan tuovan mukanaan kokonaisen kolikkosateen.
- Näytöksen ensimmäinen sisääntuleva katsoja ei saisi olla vanha nainen. Jos tämä huomataan etukäteen, niin hänet pistetään jonon keskivaiheille.
- Raajarikot ja vammautuneet tuovat onnea.
- Sirkuslaiset eivät toivota toisilleen onnea ennen esitystä vaan on olemassa saksankielinen toivotus, joka tarkoittaa aivan päinvastaista (kerron sen myöhemmin, jahka muistan sen).
Näitä löytyy enemmänkin mm. Karin Schulzin ja Holger Ehlertin kirjasta Das Circus Lexikon.

Joten parasta sanoa Florentinolle vain: Ei ku menoks!!


Kommentit:


minkä takia lapsilla maksaa paljon liput? rahat iha loppussa ja oon tulos sinne joka on nyt riihikoskella.
- - - - - - - - - - - - - - -
Ois kiva jos muistaisit tuon toivotuksen. Pahus kun ei sitä tunnu löytyvän mistään. Kysyin saksalaiselta asiasta ja hänen mukaansa saksankielessä ei ole ilmaisua 'huono onni'. Sana 'Pech' olisi kaikkein lähimpänä jos halutaan kiertää sanomasta 'hyvää onnnea'. 

- - - - - - - - - - - - - - - - -
Se vanha toivotus kuuluu suunnilleen näin: Hals und Bein bruch! Eli suomeksi: Kaula ja jalka poikki! Viimeksi sen kuulin Karjaalla tänä keväänä, kun eräs sirkusharrastaja toivotti hyvää kiertuetta Carl-Gustaf Jernströmille.
Kari Nieminen
- - - - - - - - - - - - - - 

Wednesday, 28 March 2012

Ilotulitustaiteilija ja skywalker


Maaliskuun alkupuolella oli esittely Niagara-Fliess -nimisestä artistista, joka tiettävästi ei koskaan ylittänyt Niagaraa. Fliess oli myös ilotulitustaiteilija. En tiedä, lensivätkö raketit 1900-luvun alussa vähän minne sattuu, sillä oheisessa vuodelta 1910 olevassa julisteessa Fliess on suojautunut peräti haarniskaan!

Postikortissa esitetty juliste kuuluu Märkisches Museumin eli Markschiess van Trixin documenta artistica -kokoelmaan ja kortin takana lukee, että Original Niagara-Fliess (Paul Fließ 1872–1950) Hochseil-Äquilibristik. Etupuolellahan lukee, että mies vaijerilla ja mies tulessa. Kasvokuvan alla mainitaan, että hänellä on kultainen mestaruusmitali Berliinistä 11.5.1893. On ollut varmaan hulppea esitys.

Toisena kuvana vertailun vuoksi mies ilman tulta eli Kari Vainion viime kesänä ottama kuva, missä Viktor Kaiser, tsekkiläinen nuorallakävelijä kahdeksannessa polvessa kävelee Aurajoen yli. Matka oli noin 200 metriä ja korkeimmillaan 15 metrin korkeudella asfaltin pinnasta! Esitys oli osa Turun Sirkuskesää 2011.

Jo vuosien ajan Tivoli Sariolassa on esiintynyt ilma-akrobatiaryhmä Kaiser. Ryhmään kuuluu nykyään veljekset Ladia Junior Kaiser ja Viktor Kaiser. Heillä on ollut tapana kävellä 26 metriä korkean maailmanpyörän päällä ilman turvaköysiä yms. He jopa istuvat huipulla tuolilla, ajavat yksipyöräisellä ja kävelevät sokkona. He myös kävelevät Waltzer-laitteen lattialla ja antavat vaunuille vauhtia.

Tuesday, 27 March 2012

Kirahvikaulaiset naiset


Tässä pari kuvaa vielä eiliseen postaukseen entisajan ihmisnäyttelyistä. Vähän provosoivaakin nykyajan ihmisille.

Brittiläinen Bertram Mills' Circus esitteli 1937 mm. ylläkuvattuja kirahvikaulaisia naisia. Kortin toisella puolella kerrotaan, että pari vuotta sitten he elivät vielä primitiivisessä viidakkokylässä Ylä-Burmassa. Kuvassa oleva pikkupoika on syntynyt Lontoossa ja nimeltään Peter Olympia. Heidän ilmoitetaan palaavan kotiin seuraavassa marraskuussa eikä heidänlaisiaan näe enää sen jälkeen missään Euroopassa.

Bertram Wagstaff Mills (1873–1938) oli syntyjään Lontoon Paddingtonista ja hänen sirkuksensa tuli tunnetuksi kotimaassaan Joulusirkuksesta Länsi-Lontoolaisessa Olympia-teatterissa. Siitä ilmeisesti voi johtaa pikkupojan nimenkin.

Alakuva on otettu ilmeisesti jonkun kiertävän tivolin side show -teltan oviaukossa, ehkä joskus 50-luvun alussa. Keskeltä voi tunnistaa legendaarisen Sandor Kleinbarthin. Mainoskyltti on yksinkertainen, paljon kertova ja varmaan siihen aikaan myyvä. Siihen aikaan neekeri-sana ei ollut kirosana, vaan aivan luonnollinen ilmaisu siinä kuin intiaanikin.

Monday, 26 March 2012

Villi-ihmisen keksiminen


A-studio kertoi 21.3. mielenkiintoisen näkökulman rasismin kehittymisen historiaan. Jutussa kerrottiin Pariisin Musée du quai Branlyn näyttelystä L'invention du sauvage, vapaasti käännettynä ehkä Villi-ihmisen keksiminen. Katsokaa itse tästä, se on aivan ohjelman lopussa. Näyttely on muuten avoinna kesäkuun 3. päivään asti.

Näyttelyssä ja TV-jutussa kerrotaan kuinka eurooppalaiset 1800-luvun lopulla toivat eksoottisista maista ihmisiä näytille tivoleihin ja sirkuksiin. On toki muistettava, että siihen aikaan ei ollut massamedian välineitä käytettävissä ja sirkus oli yksi tiedonlevittäjä. Ja ihmisten tiedonjano oli valtava. Ja tottakai bisnesmiehet huomasivat tämän.

Esimerkiksi Hagenbeck lavasti kokonaisia alkuasukaskyliä ja -tarhoja. Eläintarhan tapaan hän toi näytille myös eskimoita ja saamelaisia (Völkerschau). Tässä touhussa tuli kieltämättä alistettua eri rotuisia ihmisiä. Heidät saatettiin monasti asemaan, joka ruokki rasistisia ajatuksia. Ihmiset johdatettiin lajittelemaan toisiaan parempiin ja huonompiin rotuihin. Tämä ei kuitenkaan tapahtunut tarkoituksellisesti, mutta niin vaan kävi.

Kirjahyllyssäni on vaarini vanha Maantiedon oppikirja kansakouluja varten vuodelta 1897. Siinä mm. opetetaan, että kiinalaiset ovat pelkureita ja että neekerit ovat lapsellisia ja iloisia. Näin siis koulussa opetettiin suomalaisia vain sata vuotta sitten. Maailma muuttuu ja jälkikäteen on helppo osoitella sormella. Mitähän sadan vuoden päästä ajatellaan meidän toiminnastamme?

Sunday, 25 March 2012

Cirkus Altenburg


Cirkus Altenburg aloitti tällä nimellä vuonna 1933. Sitä veti aviopari ja ratsastajapari Luise & Albert Altenburg. He kiersivät Josef Möllerin Cirkus du Nord -sirkuksen kanssa Suomessa 1908 ja jättivät yrityksen. Pariskunta meni Venäjälle ja esiintyi seuraavina vuosina useissa venäläisissä sirkusissa. Keväällä 1912 he palasivat Ruotsiin ja työskentelivät muutamia kuukausia Cirkus Orlandossa. Sitten he matkasivat uudelleen Circus Ciniselliin Pietariin ja jäivät muutamaksi vuodeksi Venäjälle.

Vuonna 1920 pari palasi Ruotsiin jälleen. Vuonna 1924 he perustivat Cirkus Britannian yhdessä Brazil Jackin kanssa. Lisäansioiden saamiseksi he tekivät kreppipaperista kukkia ja myivät niitä.
Vuonna 1926 he perustivat seuraavan sirkuksen ja vuonna 1933 he antoivat sirkukselleen nimeksi Cirkus Altenburg. 1940-luvun puolivälissä sirkus oli Ruotsin suurin. Vetonaula oli klovni Charlie Rivel. Hevosnumerot olivat sirkuksen runko ja Louise Altenburg esitti kouluratsastusnumeron. Albert Altenburg esitti vapaat hevoset. Toiminta hiipui 1950-luvun loppupuolella.

Oheinen postikorttikuva on tehty Zay-Mé:n arkistossa olevasta julisteesta. Zay-Mé oli ruotsalainen taikuri ja keräilijä, oikealta nimeltään Olof Karlsson (1927–2003). Hän esiintyi vaimonsa kanssa nimellä Zay-Mé & Zuzette. Taikomisen ohella hän oli keräilijä ja kirjoittaja. Hän kirjoitti vuosien varrella 14 kpl erilaisia sirkukseen liittyviä kirjoja tai oikeammin vihkosia. Tässä muutamia esimerkiksi: Gycklarliv (1973), Svenska cirkusbyggnader (1974), Cirkus Varianter (1987), Mitt liv i trolleriets värld (1992), Lilleputtar på scen och manege (1994).  Kirjojen painosmäärät olivat hyvin pienet, joissakin vain 150 kpl.


Saturday, 24 March 2012

Moskovan Suuri Sirkus 1972


Vuonna 1972 Moskovan Suuri Sirkus vieraili Helsingin ja Tampereen Jäähalleissa sekä Turun Kupittaan Urheiluhallissa. Pääosa sirkuksen artisteista oli koottu Gruusiasta. Ryhmään kuului 77 henkeä mukaanlukien 16-henkinen orkesteri ja avustajat. Sirkus toi tullessaan myös ennätysmäärän esiintyviä eläimiä: 11 tiikeriä, 10 hevosta, 25 koiraa, 4 merileijonaa, 3 ponia, 10 kyyhkystä sekä karhun ja aasin.

Maneesin halkaisija oli 13 metriä. Sen reuna oli vankkaa lankkua, 55 cm korkea ja 50 cm leveä, päältä vaahtomuovilla pehmustettu.

Ohjelmalehdessä esitellään myös Moskovan Vernadskin prospektilla keväällä 1971 avattu uusi sirkusrakennus (alhaalla). Pyöreän rakennuksen halkaisija on 99 metriä. Katsomoon mahtuu 3400 katsojaa ja sirkuskupoli on 26 metrin korkeudessa. Tuoleihin on asennettu vahvistimet kuuluvuuden varmistamiseksi. Sirkuksessa on neljä areenaa: tavallinen-, jää-, vesiallas- ja erikoisareena. Kolme on aina kätkössä käytössä olevan alapuolella.

Friday, 23 March 2012

Sirkus Medrano


Sirkus Medrano Turussa 9.8.1930. Kuvan takana on Arvo Aveniuksen leima, eli hän on sen kuvannut. Avenius on kirjoittanut kuvan taakse "unkarilainen sirkus Medrano Veistämön (?epäselvä) torilla". Taakse on kirjoitettu myös toinen päivämäärä 3.8.1930. Medrano oli samana vuonna myös Helsingin Pallokentällä.

Ohjelmalehdessä esitellään artisteina mm.
– Doppel-Jockey Millner-Reiffarth
2:n Klinti taidenäyte polku- ja moottoripyörillä
– 10 minuuttia eskimoiden maassa. Taltutettuja merileijonia ja antipodi-leikkiä
2 Mancanoa esittää loistavan illusionin
– Medranon hevostaltuttajat, esittää johtaja hra Medrano
– Akrobaatteja 3:lla hevosella ilman satulaa. Medranon sisarukset
Mustapha-joukkue, arabialaisia ja riffkabyleja omine kansanomaisine tansseineen, hyppyineen, pyramidiideineen
– Medranon villeja vangittuja leijonia, dompteur Alberti ja rouva
– Herra Laci esittää vangittujen jääkarhujen joukon
– jne

Ohjelmalehdessä kerrotaan, että sirkus on unkarilainen neljämastoinen sirkus. Medrano-nimisiä sirkuksia löytyy Euroopasta toki useampiakin, ainakin Ranskasta, Itävallasta ja Italiasta. Ovatkohan sukua toisilleen? Vai onkohan tässäkin käytetty vain "tunnettua nimeä" hyväksi?

Thursday, 22 March 2012

Kohta se alkaa taas


Useammankin karavaanin voi piakkoin kohdata maantiellä, kun sirkukset ja tivolit lähtevät liikkeelle.

Ovet on jo raollaan Sirkus Finlandian talvileirissä Bollstassa. Hiljaista siellä ei ole koskaan, mutta nyt alkaa jo työtahti kiristyä yhdellä jos toisellakin. Sormet syyhyää ja maantie kutsuu. Kohta lähdetään liikkeelle. Finlandialla on edessään melkein 10 000 kilometrin pituinen keikka. Ensi-ilta on Karjaalla 8.4. Teltta puretaan ja kootaan ensi kesänä toistasataa kertaa. Välineet on pesty, maalattu, korjattu ja uusia hankittu. Autot on huollettu ja katsastettu. Alakuvassa kuljetuspäällikkö Hannu Laaksonen vielä järjestelee maisemakonttorinsa arkistohyllyjä. Kohta saapuu jo ensimmäiset artistit. Kaikkeen hälinään sekoittuu useita uusia kieliä.

Pienemmät sirkukset lähtevät liikkeelle vähän aikaisemmin. Sirkus Florentino starttaa ensimmäisenä Vaasasta 30.3. ja Sirkus Caliba Kalajoelta 3.4. Onkohan muita sirkuksia tulossa Suomeen tänä kesänä?

Tivoli Seiterä aloittaa Riihimäellä 5.4., Suomen Tivoli starttaa 14.4. Keravalla, samana päivänä Tivoli Sariola on Lahdessa ja Tivoli Suuronen avaa kiertueensa 22.4. Jyväskylässä.

Kommentit:


Tuskin maltan odottaa :)
T: Aila
. . . . . . . . . . . . . . . . . .

Wednesday, 21 March 2012

Sirkus Arnaut


Kirjassaan Sirkus kiertää Suomea Sven Hirn veikkaa, että kyseessä oli ranskalaisen saltomortaleratsastaja Marius Arnautin sirkus. Nuo lehti-ilmoitukset mainostavat Siltasaaren maneesissa tapahtuneita näytöksiä vuonna 1900 Helsingissä. Vierailu jatkui  tämän jälkeen Turussa, Tampereella ja Porissa. Sen jälkeen ei löydy havaintoja Sirkus Arnautista. Vuonna 1903 ranskalainen herra Arnaut näkyy esiintyneen Orlandon johtamassa Sirkus Madiganissa Jönköpingissä.

Ohjelmasta mainitaan ilmoituksessa taideampujaryhmä Boer Trion, Lady Smith (toisessa ilmoituksessa Buuri-Triio Lady Smith). Ryhmään kuuluivat Miss Elsa Dowe, Miss Mila Smith ja Mr Kapteeni Henry Smith. Ilmeisesti alla oleva Elsa Smith on joku heistä. Nimen alla mainitaan hänen olevan keisarillinen venäläinen hovitaiteilijatar. Ilmoituksessa mainostetaan heidän käyttävän luodinvapaita eli kuuliakestäviä kilpiä. Smithit kiersivät Suomea myös 1910–11.

Ilmoituksessa mainitaan myös virolainen taikuri ja jonglööri Constantin Säck, josta ei tahdo löytyä tietoa enempää. Alimmaisena ilmoituksessa näkyy Herra Balettimestari Antonion sovittama nelinäytöksinen perin hassu pantomiimi.


Arnaut vieraili myös Vaasassa. Eräässä lehti-ilmoituksessaan Sirkus Arnaut mainostaa olevansa hollantilainen.

Tuesday, 20 March 2012

Mr. Nigest


Jokainen suomalainen taikuri tuntee lukuisat legendat hänen sirkus- ja tivoliuraltaan. Niilo Seppälän (1913–1978) taiteilijanimi oli Mr. Nigest, Mr. Nigeste tai Mr. Nicest riippuen vähän siitä kuka sen kirjoitti. Taikuri Mr. Nigest oli aikanaan tummatukkainen ja harmaantui Talvisodassa haavoittumisensa jälkeen.

Yläkuvassa taustalla Niilo Seppälä vaimonsa Hellin (o.s. Aalto 1928–1993) kanssa. Tyttäret vasemmalta lukien ovat Pirjo, Malla eli Maarit, Paula ja Soila. Kuvasta puuttuvat vielä nuorin tytär Katja sekä toiseksi vanhin Kirsi.

Alhaalla olevassa mainoskortissa esiintyvät vanhempien lisäksi Pirjo ja miekkojen varassa todennäköisesti Soila. Soila oli jonkin aikaa naimisissa Pertti Sariolan kanssa.



Kommentit:

Niilo Seppälä on minun isopappani, Kirsi on minun mummoni :) 
Susa
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - 

Monday, 19 March 2012

Sirkuslehti


Vuoden ensimmäinen Sirkuspyramidi on ilmestynyt. Aikakauslehtityyppinen lehti on kauttaaltaan värillinen, A4-kokoinen ja sivuja on 28. Sirkuspyramidi on Suomen ainoa painettu sirkusalan erikoislehti. Lehteä on julkaistu vuodesta 1993 alkaen ja se ilmestyy neljä kertaa vuodessa.

Sirkuspyramidi-lehteä julkaisee Suomen Nuorisosirkusliitto. Painosmäärä on vain 700 kpl, joten tilatkaa ihmeessä. Lehden tilaus maksaa vain 20–25 € vuodessa riippuen tilaajasta ja tilauksen muodosta. Lehti tekee tiivistä yhteistyötä sirkusalan eri organisaatioiden, erityisesti Sirkuksen tiedotuskeskuksen kanssa pyrkien siten palvelemaan paremmin koko sirkuskenttää. Sirkuspyramidi tekee yhteistyötä myös toisten eurooppalaisten sirkuslehtien kanssa.

Sunday, 18 March 2012

Kiinalainen akrobaattiryhmä


Vuonna 1949 toukokuussa Helsingin Messuhallin kentällä oli sekä Suomen Tivoli että Sirkus Sariola vierekkäin. Lehdessä ilmoitettiin mm. akrobaattiryhmästä Yuk Ching Co. Side Show -teltassa he pitivät jatkuvasti näytöksiä. Yleisö piti erityisesti heidän lautasten pyörityksestä. He olivat edellisvuonna esiintyneet Cabaret Fenniassa nimellä Kam Tai Co. He ovat käyttäneet myös nimeä Gen Fo Wong.

Kam Tai Co oli kiinalaisperhe nimeltä Kwok. He esiintyivät toisen maailmansodan jälkeen Ruotsissa. Suomeen ryhmä tuli ensimmäistä kertaa joulukuussa 1948, jolloin he tulivat esiintymään Cabaret Fenniaan. Siellä Kam Tai tapasi Jaffu Sariolan, joka tarjosi heille sopimusta. Ryhmä työskenteli sekä Sirkus Sariolassa että telttavarieteessa, mikä antoi esityksiä Suomen Tivolissa. Kam Tai -ryhmä viihtyi hyvin Suomessa. Heillä oli 20-30 minuutin ohjelma ja he esiintyivät monta kertaa päivässä.

Kam Tai suunnitteli, että he voisivat asettua pysyvästi asumaan Suomeen, mutta hänen vaimonsa vastusti voimakkaasti sitä ajatusta. Hän kaipasi takaisin Ruotsiin ja halusi jatkaa esiintyjän ammattia. Vierailu Suomessa venähti viiden vuoden mittaiseksi ja he palasivat Ruotsiin 1954. Vuonna 1957 ryhmä kiersi Trolle Rhodinin Zoo-sirkuksen kanssa Ruotsissa, Norjassa ja Suomessa. He oppivat hyvin suomen- ja ruotsinkielen.

Lähteet: Björn Gammals, Markku Aulanko ja anonyymi arkisto.

Saturday, 17 March 2012

Velhotaiteilijatar Pauline Schmidt


Eräs sirkusharrastaja lähetti oheiset valokuvat, jotka todennäköisesti yllättävät monet Tampereen historian tutkijat. Pohjoismaiden ehkä tunnetuin 1800-luvulla maatamme kiertänyt taikuri oli jokaisen tamperelaisen tunteman valokuvaaja Niels Rasmussenin vaimo!

Tanskalaissyntyinen taikuri Pauline Wilhelmine Schmidt (5.9.1865–14.6.1944) sai jo 17-vuotiaana ruotsalaislehdistössä nimen Pohjolan suurin taikataiteilijatar. Paulinen isä Laurids Pedersen Schmidt (1833–1914) (alakuvassa) piti ampumakojua ja ilmeisesti myös Laterna Magicaa. Hän todennäköisesti innosti Paulinen taikomaan. Pauline esiintyi lähes kuusi vuotta Pohjoismaissa, Suomessa 1887 ja 1888.

Loihtutaiteilijatar sai lehdistössä paljon kehuja. Savo-Karjala Kuopiosta totesi: Mieltymyksellä katseltiin hänen temppujaan, jotka osoittivat erinomaisen sukkelanäppäryyttä. Miellyttävämpiä olivat korttitemput sekä erittäin rahojen noukkiminen milloin mistäkin.

Suomen kiertueen loppuessa hän meni naimisiin tunnetun tamperelaisen valokuvaajan Niels Rasmussenin (22.2.1852–29.4.1911) kanssa, lopetti taikurinuransa ja muutti Tampereelle töihin miehensä valokuvastudiolle. Miehensä kuoltua Pauline myi studion pojalleen Sigurdille 1917. Viimeiset vuotensa hän asui Helsingissä.

Lisätietoa mm. Heikki Nevalan kirjasta Silmänkääntäjiä, konstiniekkoja ja loihtutaiteilijoita.

Kommentit:

Pauline Wilhelmine Schmictistä on kattava kirjoitus myös Jokeri-Taikuutta taikureille lehden 1/2009 numerossa. Numeroa voi tiedustella osoitteesta www.markkupurho.fi
Pekka 

Friday, 16 March 2012

Maagista historiaa


Sain mielenkiintoisen kirjan. Heikki Nevalan kirja Silmänkääntäjiä, Konstiniekkoja ja Loihtutaiteilijoita tulee takuulla olemaan käden ulottuvilla tulevaisuudessakin. Kirja kertoo Taikurien vaiheista Suomessa 1800-luvulta 1960-luvulle. Kirjan on kustantanut Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2011.

Omaa mielenkiintoani lisää lukuisat viittaukset sirkuksiin ja tivoleihin. Vaikka kirja kertookin taikureista, siitä löytyy paljon muutakin. Ja jos oikein ymmärsin, tekijältä on tulossa uusikin kirja jossain vaiheessa.


Kommentit:

Kirjasta olen lukenut arvostelun mutta mistä sen voi ostaa? 
Kalle
. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 


Ainakin Akateeminen Kirjakauppa myy sitä. Tai sitten suoraan Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran nettisivuilta.
Kari Nieminen
. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .


Minulla oli tää kirja matkalukemisena viime kiertueella Ruotsissa ja täytyy suositella. Erittäin kiinnostavia juttuja ja hyvin kirjoitettu.
Klovni Sebastian
. . . . . . . . . . . . . . . . . .

Thursday, 15 March 2012

Karhut jäällä



Moskovan Jääsirkus vieraili Suomessa 1970. Esitykset olivat Helsingin Jäähallissa 23.4.–3.5. ja Tampereen Jäähallissa 6.–17.5. Vetonauloina olivat karhut jäällä. Luistimet jaloissa! Vuonna 1967 Neuvostoliiton sirkusten joukkoon ilmestyi jääsirkus sirkusohjaaja Arnold Arnoldin perustamana. Ennen Suomeen tuloaan se oli vieraillut jo Itä- ja Länsi-Euroopassa sekä Japanissa.

Anatolij Majorov aloitti sirkusuransa kouluttamalla koiria. Parisataakiloisten siperiankarhujen kanssa hän oli työskennellyt 14 vuotta. Proteesi-ortopeutit olivat valmistaneet karhuille erikoisluistimet, jotka olivat edestä auki. Kynsiä ei saanut peittää sillä ne auttoivat tasapainossa pysymisessä. Seistessään takajaloillaan karhu on varpaisillaan, joten korko piti suunnitella tarkkaan. Lisäksi jalkapohjassa on arka luu, jota luistinkenkä ei saa painaa.

Ohjelmalehti on 28-sivuinen ja runsaasti kuvitettu. Ilmoituksia on runsaasti. Ravintola Myssy ilmoittaa, että heillä on Tampereen kuumin Strip Tease joka yö. Seuraavalla sivulla kerrotaan, että sirkusillan juhlistaa Sovetskoje Shampanskoje ja hauska seura . . . Ohjelmalehden toimitti Manu Paajanen, joka on monelle sirkuksen ystävälle tuttu nykyäänkin. Manu teki aikanaan ohjelmalehtiä Moskovan Suuren Sirkuksen lisäksi myös Puna-Armeijan Leningradin sotilaspiirin 80 taiteilijan laulu-, soitto- ja tanssiyhtyeelle. Alakuvassa Paajanen sirkustirehtööri Carl-Johan Jernströmin kanssa viime vuonna.

Wednesday, 14 March 2012

Sorri ja Raimo


He ovat Oskari Raivion pojat Sorri ja Raimo. Sirkustaiteilija Oskar Alexander Raivio (1912–1990) syntyi Helsingissä. Hän vietti kavereidensa kanssa kaiken ajan salilla voimistelun merkeissä. Osku harjoitteli erityisesti notkeusakrobatiaa. Kun ei selkä muuten alkanut taipua, niin hän naulasi kegät lattiaan kiinni ja harjoitteli taivuttamista taaksepäin. Silloin ei voinut fuskata. Esiintymiset alkoivat Elannon pikkujouluista. Iän hieman karttuessa pojat menivät juniin esiintymään. Helsingin ja Viipurin välillä oli Oskun kertoman mukaan paljon avokätisiä matkustajia.

Harjoittelu jatkui maalarinhommien ohella Kalle Kyllösen kanssa. Osku sai toisesta nimestään hyvän taiteilijanimen ja esiintyi nimellä Alexander. Osku pääsi Kallen kanssa Sariolan tivolisirkukseen akrobaatiksi. Pojilla oli kaksi numeroa, toinen oli akrobatianumero permannolla ja toinen ilmanumero nimellä pyörivät tikapuut. Pian Oskulla oli oma teltta Antti Jaatisen ja myöhemmin Jussi Noron kanssa. Talvet Osku esiintyi ravintoloissa ja elokuvateattereissa. Hän vietti paljon aikaa Tallinnassa, sillä siellä oli halpaa asua ja paljon työtilaisuuksia. Sota-aikana Osku oli viihdytysjoukoissa. Se oli esiintyvälle taiteilijalle raskasta mutta antoisaa aikaa. Joskus he tekivät kymmenenkin näytöstä päivässä.

Pirkko-vaimon kanssa Oskari kasvatti suuren perheen. "Meitä oli yhdeksän hengen sirkusperhe", kertoo Osku eräässä haastattelussa. "Jokainen teki vähän kaikkea. Tästä joukosta saatiin kasaan nelihenkinen orkesteri, jossa oli kolme laulajaa, kuusihenkinen voimisteluryhmä, kahlekuningas, nuorallakävelijä, kaksi taikuria, soololaulaja, soolohanuristi sekä laulava hanuristityttö. Oman perheen voimin saatiin ohjelma, missä oli kaksikymmentäviisi erillistä ohjelmanumeroa ja lopuksi soitettiin lain mukaiset 1,5 tuntia tanssia." Viimeiset vuodet Osku Raivio eli Raumalla.

Oskari Raivio kirjoitti Civa-lehteen 1/91 jutun nimellä Oskun muisteloita. Jutun lähetettyään hän siirtyi rajan toiselle puolelle komeammille estradeille.



Kommentit:

Hieno homma. Mitä Sorrille ja Raimolle kuulunee nykyään? 
tasuvan

.

Tuesday, 13 March 2012

Edy Hyyppä


Eero Taivalsaaaren kirja Sirkuselämää kertoo, että Edwardo oli Edward Edy Hyyppä (1890–1958). Jo pikkupoikana hän kävi katsomassa Helsingin Siltasaaren maneesin esityksiä. Artistiura alkoi 1910-luvulla akrobaattiryhmässä Edvardos. Uransa alkuaikoina hän teki muun muassa ristiriipunnan renkailla pikkusormien  varassa. Edy Hyypän steppinumerosta, mihin oli yhdistetty akrobatiaa, tuli hänen tavaramerkkinsä.

Hyyppä esiintyi jossain vaiheessa yhdessä Elvira Bonon kanssa. He tekivät pärssi-numeroa (perch). Viipurissa tanko kerran katkesi ja Elvira putosi alas. Alimmaisessa kuvassa Hyypän kanssa luultavasti juuri Elvira Bono. Kortti on lähetetty Lahdesta 21.9.1917. Postileima on venäjänkielinen. Yhdessä tanskalaisen Wieslanderin kanssa hän kiersi Eurooppaa ja he esittivät numeronsa 10 vuoden aikana aina Aleksandriaa myöten.

Palattuaan Euroopasta ja lyhyeltä Amerkina kiertueelta Hyyppä esiintyi mm. Suomen Tivolissa. Lehteen kirjoittamiensa muistelmien mukaan hänellä oli joskus oma sirkus. Minkähän niminen? Hyypän aktiiviura kesti melkein puoli vuosisataa ja vielä 1950-luvun alussa hän toimi Linnanmäen Peacockin näyttämömestrina. Hän opasti Linnanmäellä nuoria akrobaatteja ja mm. Esa Karttunen kertoo olleensa hänen opissaan. Hyyppä kuoli astmakohtaukseen vuonna 1958.

Ryhmäkuva on otettu Suomen Tivolissa ja siinä Edy Hyyppä on vasemmalla. Hänen vieressään ylärivissä Yrjö Halmevaara, sitten Inkeri Halmevaara ja sitten Raila Halmevaara. Yksi Halmevaaran sisaruksista oli nimeltään Ailakki, ja hänestä tuli Unto Sariolan vaimo. Polvihousuinen on ilmeisesti jonglööri Seppo Leivo (korj. Osmo Leivo). Jos joku tunnistaa muita, niin ollaan tiedosta kiitollisia.

 
Kommentit:

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
"Eddi" Hyypän muistan vuodelta 1950 tai 1951, jolloin hän treenasi minua parempaan sirkuskuntoon Punaisen Myllyn takahuoneessa (olen syntynyt 1945, eli olin pikkupoika). Hänellä oli mielestäni astma tai ainakin jonkilaisia hengitysvaikeuksia. Äitini kertoin hänen olleen kuuluisa steppinumeroistaan. Eddi oli vaativa, hän mm. päästi treeneistä kotiin vasta kun 50 ylimenoa oli suoritettu. Tuli siinä joskus itku silmään.
Terveisin Heikki Malinen
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
Terveiset Heikki Maliselle Zoja Puskalta (o.s. Romanoff). Kävin tapaamassa Zojaa torstaina ja kerroin, että muistat kilpikonnat. Zoja täytti jokin aika sitten 80 vuotta. Asuvat edelleen samassa pihapiirissä. Leijonat vaan puuttuvat. 
terveisin Markku Aulanko 
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
Tuo Edvwardo trapetsi-postikortti ei ole Edy Hyyppä, vaan virolainen Smironin, Eduard Simeon (Edwardo). Asian vahvisti Kaljo Kroll 1988.
Ryhmäkuvassa tunnistan Hyyppä, Seppo Leivo, Inkeri ja Raili Halmevaara.
Alimmaisessa Edvardos-kortissa on Edy Hyyppä ja Elvira Franciska Bono.
Björn Gammals
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
Hei. Sirkusteltta blogissasi on virheellinen tieto. Ryhmäkuvassa polvihousuinen jonglööri ei ole Seppo Leivo, vaan hänen vanhempi veljensä Osmo - molemmat jonglööritaiteilijoita. 
Terveiset Osmo Leivo junior
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx


.

Monday, 12 March 2012

Sirkuslaisia palkittiin


Sirkuksen tiedotuskeskuksen jakama Sirkuksen Lumo –palkinto 2011 myönnettiin Sirkus Finlandialle tunnustuksena 35-vuotisesta urasta sirkusperinteen vaalijana Suomessa. Palkinto jaettiin teatterialan valtakunnallisessa Thalia-gaalassa Svenska Teaternissa 11.3.2012. Palkinnon noutivat Sirkus Finlandian perustajat Carl-Gustav Jernström ja Leena Jurvakainen
(yläkuvassa). 
Palkintoperusteissa kerrotaan, että Sirkus Finlandia on vienyt sinnikkäästi ja vastoinkäymisiä pelkäämättä koko maan kattavalla vuosittaisella kiertutoiminnallaan sirkuskulttuuria sellaisillekin paikkakunnille, joissa kulttuuritarjonta on muutoin vähäistä. Vuosien pitkäjänteinen työ näkyy tänäpäivänä elinvoimaisena ja omassa lajissaan eteenpäin menevänä, perinteitään vaalivana sirkusyhteisönä. Ilman perinnettä meillä ei olisi sirkustaiteen nykyisyyttä.

Nyt kolmatta kertaa jaettava Sirkuksen Lumo –palkinto myönnetään tunnustukseksi suomalaisen sirkustaiteen hyväksi tehdystä työstä. Palkintoraadissa istuivat kriitikot Annikki Alku, Merja Koskiniemi, Kaisa Kurikka, Elisabeth Nordgren ja Jussi Tossavainen ja raadin puheenjohtajana toimi Sirkuksen tiedotuskeskuksen toiminnanjohtaja Sari Lakso.

Samassa Thalia-gaalassa palkittiin myös Vuoden Näyttelijä. Suomen Näyttelijäliitto antoi palkinnon Lilli Sukula-Lindblomille, joka on Suomen sairaalaklovnien “äiti”.

Sunday, 11 March 2012

Nanna Olsson


(Nanna) Fanny Amalia Olsson on Sven Hirnin kirjan Sirkus kiertää Suomea mukaan vuonna 1902 syntynyt Richard Olssonin kasvattitytär. Lapsiartistina Nanna teki voimailutemppuja ja myöhemmin hän kunnostautui notkeana rengasvoimistelijana ja antipudistina.

Olssonit pyörittivät sirkusta nmeltä Cirkus du Nord ja myöhemmin nimellä Cirkus Fennia, jonka toiminta oli lopuillaan vuonna 1917. Kun Cirkus Du Nord tuli Suomeen 1911, niin se oli kooltaan suursirkus; telttaan mahtui 2500 henkeä, artisteja oli 50, hevosia 15 ja jousiorkesterikin oli 10-henkinen. Ajoittain Olssonit kiersivät pienellä varieteeseurueella ja siinä oli Fanny Amalialla eli Nannalla tärkeä rooli monitaitoisena akrobaattina ja hänen numeronsa olivat huippuluokkaa samoin kuin hänen kasvattiäitinsä Ingeborg Olsson oli aikanaan ollut taitava kautsukka.

Kun hollantilainen Sirkus F. Goldkette teki konkurssin Loviisassa, Olssonit ostivat joitakin hevosia ja muuta rekvisiittaa. Tästä muotoutui Cirkus Fennia, kotipaikka Kouvola ja toiminta-alueena Suomi. Toiminta ei ollut kovin merkittävää. Sota pakotti sirkuksen siirtymään Ruotsiin, jonne koko toiminta pikkuhiljaa hiipui. Suomeen ei enää palattu.

Richard Olsson oli muuten legendaarisen sirkusprinsessa Elvira Madiganin serkku. Elvirahan teki kaksoisitsemurhan rakastettunsa kreivi Sixten Sparren kanssa. Kaksoishauta on Ruotsissa.
Nanna Olsson meni myöhemmin naimisiin Willy Palmin kanssa. Tämä toimi mainosmiehenä monessä ruotsalaisessa sirkuksessa.


Kommentit:

Nanna Olsson on tässä alemmassa kuvassa eturivissä kolmas vasemmalta eli kahdesta vaaleapukuisesta naisesta vasemmanpuoleinen ja johtaja Richard Olsson on eturivissä toinen oikealta tummemmassa asussa. 
MA

Saturday, 10 March 2012

Jonglööri


Varhaisimmat jongleeraukset tunnetaan hautapiirroksista muinaisesta Egyptistä noin 1900–1700-luvulta eaa. Keskiajalla Euroopassa viihdyttäjät esiintyivät matkalaisille etenkin pyhiinvaellusreittien varsilla. Sana jonglööri on ilmeisesti peräisin latinan sanoista iocus ’vitsi’ ja ioculor ’pilailla’ tai ’ilvehtiä’. Niistä on muodostunut muinaisranskan jogler ja keskiajan englannin jogelen. Jo ensimmäisissä sirkusesityksissä 1760-luvun lopulla jongleeraus oli vahvasti näkyvillä. Seuraavassa esitettävät termit kuuluvat klassiseen sirkukseen. Nykysirkusveijareilla voi olla omia termejään.

Puhutaan heittojongleerauksesta (toss juggling) ja tasapainojongleerauksesta (balance juggling).  Esimerkiksi yläkuvassa Henricon (Björn Gammals) numero oli yhdistelmä näistä. Kun esineen pysyminen tietyssä asennossa perustuu hyrrävoimiin, niin voitaneen puhua hyrräjongleerauksesta. Tähän kategoriaan kuuluvat lautasen tai pallon pyörittäminen sormen tai kepin päässä (spinning). Tällöin esine pyrkii säilyttämään asemansa niin kauan kuin pyöriminen jatkuu. Diabolon eli hiidenhyrrän pyörittäminen kahden ohjaintikun välissä olevan narun avulla voitaneen laskea myös tähän. Paholaisen sauva (devil stick) on noin metrin mittainen keskeltä ohennettu sauva, jota lennätetään ja pyöritetään kahdella ohjaintikulla. Jongleerauksessakin eri välineiden käyttö on alkanut eriytyä omiksi lajeikseen.

Heittojongleerauksessa sääntö yleensä on, että heitettäviä esineitä pitäisi olla enemmän kuin heittäviä käsiä. Jos näin ei ole, voitaneen temppuilua kutsua kontaktijongleeraukseksi tai esinemanipulaatioksi. Tempojonglööri-sana taas kuvaa tekemisen vauhtia. Siinä heitetään esineitä vauhdikkaasti. Kontaktijongleerauksessa kuljetetaan palloa kehoa pitkin ilman että sitä heitetään ilmaan.

Tasapainojongleerauksessa esiintyjä pitää tasapainossa itsensä varassa erilaisia esineitä. Saksankielisessä alan sanakirjassa on selitetty samana sanana Balance-Jongleur/Jongleur-Äquilibrist. Jos taas henkilö pitää itseään tasapainossa jonkun vempaimen (pyörä, vaijeri, rola bola) päällä, niin silloin mennään pois jongleerauksesta tasapainoakrobatian puolelle.

Erikseen on sitten jalkajongleeraus eli antipudismi. Tällöin sääntö potkittavien esineiden tai potkivien jalkojen lukumäärästä ei päde. Jos jalkajonglööri potkii tai pallottelee ihmisillä, niin temppuilua kutsutaan Ikariseksi leikiksi.

Jonglöörejä joidaan jakaa myös heidän tyylinsä mukaan. Esimerkkinä voisi mainita urheilu- ja gentleman-jonglöörit. Urheilujonglöörien esiintymisasuna voi olla shortsit ja heittovälineinä esimerkiksi tennismailat. Alakuvassa portugalilainen Rogerio Gonçalves Sirkus Finlandiassa 2004

Gentleman-jonglööri esiintyy tyylikkäässä smokissa tai frakissa ja temppuilee esimerkiksi biljardikeppien kanssa. Henrico käytti ihan alussa jonkinlaista shortsi-asua esikuviensa mukaan mutta muutti tyylinsä aika pian gentleman-jonglööriksi, mikä sopiikin hänelle paremmin. Lopullisen tyylin muotoutuminen kesti 6–7 vuotta.



Kommentit:

Jonglööripiireissä Gentleman Juggler tarkoittaa sitä, millä esineistöllä jonglööri työskentelee. Mainittiin biljardikepit, mutta lisäksi käytössä on esineitä, joita tavalinnen ihminen käyttää, kuten
kahvikuppeja, vateja, juomalaseja ja sen pillejä, silinterihattuja, sikarilaatikoita, pöytiä jne.
Tietysti hän on pukeutunut hienoon frakkiin tai smokkiin.
Henrico käytti jonglöörinumerossa klassista jonglöörivälineistöä kuten renkaita, kumipalloja jne. Tämä tyyli on lähempnä Rastelli-tyyliä, jota voi myös kutsua Avata-tyyliksi. Tietysti temppujen suoritusaste on sitten oma asiansa.
Kara, Salerno ja Adanos olivat varsinaisia Gentleman-jonglöörejä. Tänä päivänä hyvä edustaja
tähän ryhmään on Jeton (Jens Thorwächter), joka parhaillaan esiintyy Zirkus Kronen kiinteässä sirkusrakennuksessa Münchenissä. Viikon päästä tiistaina olen siellä katsomassa hänen numeroansa.
BG

Friday, 9 March 2012

Moskovan Suuri Sirkus 1968


Klovni Karandash (kuva ylhäällä) oli suurin tähti vuoden 1968 Moskovan Suuren Sirkuksen vierailulla Helsingissä ja Tampereella. Karandashista kerron myöhemmin lisää.

Yllättävää on se, että Bruno Nurmi-Johanssonia ei mainita missään. Monen muun toimen lisäksi hän hoiti kuulutuksia esiripun takaa. Taikurina ja vatsastapuhujana tunnettu Mr. Bruno hallitsi täysin venäjänkielen. Hän joutui sen vuoksi hoitamaan monia käytännön asioita, jopa hankkimaan sahanpurut. Bruno ansaitsee myös oman juttunsa myöhemmin.

Ohjelman esittelyssä kiintyy huomio alkuun ja loppuun. Alkuesittelystä käytetään nimitystä Prologi ja loppuparaatia nimitetään Epilogiksi. Kirjallisuudestahan nämä termit ovat tutumpia.

Vuoden 1968 ohjelmalehti on 32-sivuinen. Yli puolet sisällöstä on ilmoituksia. Silmiinpistävää on ravintolamainosten runsaus (23 ilmoitusta). Alkoholimainontaakin oli vielä siihen aikaan.

Maaliskuun 1. päivänä tässä blogissa oli juttua Moskovan sirkuskoulusta. Tässä vuoden 1968 ohjelmalehdessä kerrotaan asiat hiukan toisin. Täsä lehdessä kerrotaan, että Moskovan sirkus- ja estraadiopisto perustettiin 1927. Koulussa opiskelee nyt 450 sirkustaiteilijaa. Kouluun hakee vuosittain 2500 henkilöä, mutta vain 70–80 hyväksytään. Kaikki nyt Suomessa esiintyvät artistit ovat tämän koulun kasvatteja lukuunottamatta tiikerinkesyttäjä Aleksanderia.

Tiikerinkesyttäjä Aleksander kertoo lehdessä, että hänen 8 tiikeriään syövät esityspäivinä 80 kiloa jauhelihaa ja muina päivinä ne ovat dieetillä ja juovat litran maitoa kananmunan kera. Aleksanderilla on kokemusta myös leopardeista ja mustista panttereista.

Moskovan Suuren Sirkuksen palveluksessa kerrotaan olevan 7500 taiteilijaa, jotka kiertävät maailmaa 70–80 hengen ryhmissä. Vuoteen 1970 mennessä on Neuvostoliittoon tarkoitus perustaa 50 uutta sirkusta.

Areenan läpimitta on 13 metriä. Sen pohjalla on punaista savea kerros, sen päällä saven ja sahajauhon sekoitusta ja päälimmäisenä kerroksena sahajauhoa. Esityksen valaistukseen tarvitaan 65 lamppua, joiden teho vaihtelee 1000–3000 wattia.



Kommentit:

Moskovassa on ollut kaksikin sirkuskoulua. Toinen on perinteinen Moskovan sirkuskoulu ja Suomessa vierailleissa esityksissä on ollut kai perinteisesti siellä koulutettuja artisteja. Siellä opetetaan perustekniikkaa. Toinen on estradikoulun nimellä kulkeva ja minun käsittääksen sen funktio on se, että jo ammatissa olevat sirkustaiteilijat voivat harjoitella siellä itselleen uuden numeron ammattitaitoisessa ohjauksessa.

MA
...............................................

Tässä jutussa näkyy hyvin Klovni Karandashin tyypillinen hattu. Kyseessä on muodoltaan sokeritoppahatun mutta tyyliltään kulkurihatun musta yhdistelmä. Karandash oli tyypiltään kulkuriklovni. Hänen maskinsa on minimalistinen. Karandashin hattu samoin kuin aikaisemmin esitellyn Oleg Popovin lippalakki olivat vuonna 2002 näyttteillä Turun Linnassa maakuntamuseon järjestämässä Yhtä Sirkusta -näyttelyssä. Tai ehkä kyseessä olivat ne kopiot, koska varsinkin Popvovin hatulla on näyttelyesineenä kysyntää.
MA

Thursday, 8 March 2012

Brothers Niagara


Nuorallakävelijä Paul Niagara, oikealta nimeltään Paul Fließ, mainostaa ylläolevassa postikortissa ilotulitusnumeroaan nuoralla. Paul Fließ syntyi 5.4.1872 Stendalissa. Hän käytti myös nimeä Kapteeni Niagara mainostarkoituksessa. Niagara-putouksen yli hän ei tiettävästi koskaan mennyt. Fließ esiintyi sooloartistina korkealla vaijerilla vapaan taivaan alla, mutta myös sirkuksissa. Hän esiintyi vaijerilla myös ilotulitusartistina (Feuerwerkskünstler). Hän matkusti monta vuotta oman ryhmänsä kanssa nimellä Niagara Brothers. Hänen tunnetuin oppilaansa oli myöhemmin korkealla vaijerilla itsekin esiintynyt Felix Niewar.

Oman ryhmänsä kanssa Fließ matkusti monta vuotta Skandinaaviassa, Belgiassa, Liettuassa ja useita kertoja myös Neuvostoliitossa. Ryhmän ohjelmistoon  kuului mm. päälläseisontaa vaijerilla, olkapäillä seisontaa ja pyörällä tasapainoilua.  Niagara-Fließ itse nousi pitkää vinoa vaijeria myöten. Matka oli jopa 280 metriä ja ja nousi aina 58 metrin korkeuteen. Fließ asui Oranienburgin Sachsenhausen -nimisessä paikassa ja kuoli siellä 22.6.1950.

Alhaalla postikorttikuva Niagara Brothersin vierailusta Helsingissä 20-luvulla. Gisela ja Dietmar Winklerin kirjassa Menschen zwischen Himmel und Erde on sama kuva. Siinä ei ole kuitenkaan mainittu, että kuva on otettu Helsingin Munkkiniemessä Kalastajatorpan rannassa, kuten kuvan toinen puoli osoittaa. Siinä kerrotaan, että nuorallakävely tapahtui 16 metrin korkeudessa ilman turvaverkkoa.

Nykyisen Kalastajatorpan hotelli-ravintolan paikalla oli oikea torppa, jossa avattiin kahvila vuonna 1915. Fazer rakennutti sen tilalle ravintolan vuonna 1936. Ensimmäinen hotellirakennus valmistui vuonna 1969 ja uudempi hotellirakennus valmistui 1975.



Wednesday, 7 March 2012

Taikurit


Taikatemppujen tekijöitä nimitetään taikureiksi, illusionisteiksi, kahlekuninkaiksi, silmänkääntäjiksi jne. Nykyään on kovasti muotia mentalistit. Ei oikeita taikoja voi tehdä. Meitä yksinkertaisesti sahataan linssiin. Joskus oikein pahemman kerran. Mutta minä pidän siitä.

Erään mielipiteen mukaan nykyaikaisen viihdetaikuuden kehitti kelloseppä Jean Eugène Robert-Houdin (1805–1871), joka avasi taikateatterin Pariisiin 1840-luvulla. Lontoon Piccadillylle sellainen perustettiin vuonna 1873. Niissä esitettiin taikatemppuja näyttämöllä ja käytettiin hyväksi näyttämön suomia mahdollisuuksia erilaisten piilomekanismien ja apureiden käyttämiseen.

Ehkä kaikkien aikojen tunnetuin taikuri oli unkarilaissyntyinen Harry Houdini (Erich Weiss) (1874–1926), joka lainasi taiteilijanimensä Robert-Houdinilta ja kehitti paljon uusia taikatemppuja. Houdini oli erityisen taitava kahlekuninkaana eli vapautumaan lukkojen takaa, pakkopaidoista ja muista vastaavista tilanteista. Hän tosin käytti myös muita tekniikoita kuten yleisön joukkoon kätkeytynyttä apuria.

Oheiset kuvat ovat täysiä mysteereitä. Keitä he ovat? Yläkuvassa on vihjeenä teksti Mystic Two ja kirjainyhdistelmät RF ja CA. Alakuvassa arpakuutiota pienentää suuri taikuri, mutta kuka?


Kommentit:

Jos veikata saa niin alimmaisessa kuvassa on Niilo Seppälä, Mr. Nigest, tai Mr.Nigeste tai Mr.Nicest. Nimi kirjoitettiin monella lailla, hieman niinkuin kulloinenkin tivolin mainosmaalari sen sitten kirjoitti, kertoi hänen tyttärensä.
. . . . . . . . . . . . . . . . 

Tämä kuva on Ruotsista varmaan. Veikkasin Truxaa. Ihan saman näköinen Truxa on. Nicest oli tivolitaikuri. Ei esiintynyt näin hienossa asussa. Meillä oli erikseen salonkitaikurit frakki päällä.
. . . . . . . . . . . . . . .



En usko tuohon nicest-juttuun. Nicest oli nuorempana tummatukka, mutta kun haavoittui vaikeasti sodassa niin harmaantui nuorena. Kyllä tivolitaikurit esiintyivät myös frakissa.
. . . . . . . . . . . . . . .

Tuesday, 6 March 2012

Avoimet ovet talvileirissä


Raaseporin kaupungin kulttuuritoimisto järjesti tänään Kulttuurikahvit-tilaisuuden Sirkus Finlandian talvileirissä Bollstassa. Tilaisuus alkoi klo 10 ja väkeä tuli sisälle odotettua enemmän.  Avoimien ovien päivää oli päätetty jatkaa aina klo 16 asti. Kahvipannu oli kuumana koko päivän.

Yleisöä kierrätettiin hallista toiseen ja Jouni Aalto oli suuna ja päänä. Yleisö heitti kysymyksiä laidasta laitaan ja Jouni vastaili. Siinä tuli kerrottua lähes kaikki sirkusmaailmasta. Ihan kaikkea kun ei uskalla kertoa.